Hullu suorittaja vs. toimintakyvyttömyys

Koin kaksi isoa keikautusta puolen vuoden aikana:

- Raju kuolemantapaus ja kuolinpesän asioiden hoito. Asioiden paljous vaati konkreettista toimintaa. Kaikessa välttämättömyydessään käytännön asiat teki tilanteesta siedettävämmän. Hermosto ja koko keho oli ylivirittyneessä hälytystilassa.

- Oikean käden murtuminen. Yhtäkkiä pelkkä voileivän tekeminen oli lähes mahdotonta. Kipu ja toimintakyvyn haasteet, avun tarve ja turhautuminen suisti jonnekin omituisiin ulottuvuuksiin, kuin mustaan tunneliin. Olo oli ahdas ja ärtyisä. Humpsahdin hermostolliseen lamaannuksen tilaan nopeasti. En pystynyt tekemään juuri mitään, eikä tehnyt mieli edes yrittää.

Pysähdyksen madon reikä

Totaalinen pysähdys nosti kohdattavaksi viime kesäisiä, suorittamisen alle jääneitä asioita; epätoivoa, väsymystä ja surua. Pysähdys oli niin pitkä, että tunnelin syövereistä monet muutkin varjot, tunteet ja jumissa pitävät himmelit alkoivat kömpiä esiin. Pelkoa, häpeää, nöyryytystä, hylätyksi tulemista, tukahdutettua vihaa. 

Toimintamalleja ja tunteita, jotka tuntuivat olevan sukulinjasta peräisin ja solutasolle minussa tallentuneita, evakkosuvun dna:ta. Osa minua ja ei kuitenkaan minun omia - ainakaan kaikki. Monia asioita, joita olin jo aiemmin kohdannut, mutta jotka nyt alkoivat näyttäytyä saman palapelin eri osasina.

Kaikki liittyikin kaikkeen. 

Kyseenalaistamisesta linjautumiseen

Nuo ääripäät, hullu suorittaja vs. en pysty tekemään mitään, näyttivät minulle kaikkea sitä, mikä ei ollut linjassa ja tasapainossa. Ne heilauttivat minut laidasta toiseen nähdäkseni paremmin. Molemmat laidat herättivät kysymään, mitä järkeä missään on? Kuka olen? Mitä olen tullut tänne tekemään? Mikä on tärkeää?

Hain ja pääsin mukaan hyvin kauniiseen ja voimakkaaseen pienryhmävalmennukseen/energiahoitokokonaisuuteen, jossa egon ja sielun kipeitä kohtia kiedottiin myötätunnon hoitaviin kääreisiin ja sulateltiin tiukkoja kohtia lukkosulan tavoin. Ei repimällä, tuomitsemalla tai murskaamalla, vaan turvaa vahvistamalla. Myötunnon, armollisuuden, ilon ja helppouden energialla.

Antautumisen avartava kokemus

En kyennyt kirjoittamaan mutta maalasin vasemmalla kädellä näkyviin tuhoavaa tulta ja tukahdettua vihaa. Se olikin hyvä keino, sillä näin konkreettisesti ahdistavien asioiden muuntumisen ja esiin tulemisen varjosta valoon. Kuvista tuli lopulta hauskat, yllättävät ja kauniit - ja aivan erilaiset, kuin mitä olisin hallitsevalla oikealla kädellä pystynyt koskaan tekemään. 

Sairasloma ja valmennus päättyivät mutta prosessi jatkuu, eikä se kaikki oikein hahmotu vielä sanoiksi. Valmennuksen lopussa kuvaksi nousi portti, keskitie, päämäärä. 

Suorittaja ja antautuja, toiminta ja lepo, ulospäin suuntautuja ja sisäänpäin katsoja ojensivat käden toisilleen. Tuhoava tuli muuntui motivaation, intohimon kipinäksi, voimavaraksi. 

Aikamoinen mankeli mutta silti aivan hämmästyttävä kokemus! Suurta helpotusta, keveyttä ja tietoisuuden syvenemistä. Ihmetystä ja nöyryyttä elämän edessä. Vahvistus siihen, että ahdistavienkin varjojen takana on arkoja, kauniita ja tärkeitä asioita jemmassa + lempeämmin pidemmälle pääsee myötätunnon kääreillä ja apua vastaanottamalla. Ihan kaiken ei tarvitse peritytyä minusta eteenpäin kun teen oman osani omien varjojeni kanssa.

Kun kaipaat tukea omalle kasvunmatkallesi niin Hiluversumin palveluista löytyy myös yhdistelmäpaketti valmennusta ja energiahoitoa, tutustu tästä! 

Keho ja mieli huomioiden, lempeästi sisäistä turvaa ja rauhaa vahvistaen saa tuloksia, jotka kantavat elämässä.

* Kuvat Voimauttavan valokuvan ammatilliset perusteet-koulutuksen kuvausretkiltä, filmikameralla kuvattuna.