Olisinpa pienempi!

Milloin ensimmäisen kerran koit, että kaikki ei ole hyvin? Millaisen jäljen se sinuun jätti? Tunnistatko miten se vaikuttaa kokemukseesi, valintoihisi ja ajatteluusi, tapaasi olla olemassa?

Itsen pienentämisen monet kerrokset

Itsen pienentäminen on ollut minun elämän merkittävin teema ja oppiläksy, joka on tullut näytille kaikilla elämän osa-alueilla. Siitä on seurannut monia kipeitä kokemuksia mutta olen myös ihaillut pienuutta ja viehättynyt siitä muutoinkin. Ja "sattumalta" olen kasvanut 10 cm pidemmäksi kuin suomalaisnaiset keskimäärin :D.

Yksi viimeisimmistä löydöistä tästä pienuuden sipulista syntyi eräässä ohjatussa meditaatiossa, johon osallistuin. Siinä ohjattiin menemään siihen hetkeen elämässä, kun ensimmäisen kerran koki ettei kaikki ole hyvin.

Täysin pinnistelemättä nousi esiin muisto: äiti ei jaksa tai ehdi huomioida minua ja minun asiaani. Ajattelin, että minun pitäisi olla pienempi kuin vauva. Olen perheemme esikoinen ja minusta tuli isosisko 1,5-vuotiaana. Olin siis hyvin pieni itsekin. 

Tässä kuvassa olen 1-vuotias, pienempi kuin mummon ruusut ja aarteita kädet täynnä.

Olisiko joku voinut estää?

Seuraavaksi meditaation ohjaaja kysyi: Olisiko joku voinut toimia toisin tai estää sen, että en olisi kokenut näin?

Ei olisi. 

Lienee varmaan väistämätöntä, että vastaavan hetken joutuu lapsena kokemaan - olipa sisaruksia tai ei. Koin, että jopa siinä lapsen silmin pystyin kokemaan ettei se ollut äidin vika, hän ei vain ehtinyt tai jaksanut. Olen itsekin äiti, joten erityisesti aikuisen näkökulmasta pystyn myötätuntoisesti katsomaan näitä molempia osapuolia.

Tavallaan jo tiesin vaikka en muistanut

Muistan kokeneeni mustasukkaisuutta veljeäni kohtaan ja olen osannut ajatella, että itsen pienentämisen juuret ovat lapsuudessa. Silti tämä meditaation kokemus yllätti. Se oli niin selkeä ja voimakas kokemus.

Eipä ihme, että olen takellellut elämässä niin paljon. Ja jos ajattelee vaikka tätä yrittäjyyttä; ollappa rohkeasti esillä ja rakentaa bisnestä, kun sisällä piilee tarve olla pienempi kuin vauva. Toisin sanoen, ei ole turvallista olla iso tai kertoa itselle tärkeästä asiasta. Siitä seuraa, että kaikki ei ole hyvin.

Entäs sitten? Minkä sille mahtaa?

Kyseinen meditaatio oli hyvin hoitava ja rakkaudellinen. Se oli osa kurssimuotoista kokonaisuutta, jossa itsetuntemusta syventävä työskentely ja kokeneen ohjaajan tuki kannatteli kasvun prosessia.

Sekä omien henkilökohtaisten kokemusteni että asiakaskohtaamisten kautta ajattelen, että jutun juoni on juuri siinä, että tulee tietoiseksi ja kohtaa itsensä lempeydellä ja myötätunnolla - nekin osat, joita ei ole helppo katsoa.

Kipupisteet eivät tule näytille jollei ole riittävästi sisäistä turvaa, siitä hermosto pitää visusti huolen. Ne jotka tulevat esiin, ovat herkkiä ja haavoittuneita kohtia, vaikka usein odottaa näkevänsä vähintäänkin hirviön. Kipukohdat eivät tule esiin tuomittavaksi vaan kohdattavaksi. Niitä voi opetella hyväksymään, voi tunnistaa niiden vaikutukset omaan elämään ja käyttäytymiseen ja siten valita halutessaan jotakin muuta tästä tietoisuudesta käsin.

Reaktiivisuudesta tietoisuuteen

Kokemusta ei voi deletoida mutta sen kohdattuaan voi hengittää vähän vapaammin. Voi tuntea rentouden ja keveyden kehossa. Hermoston avulla muistoon liittyvä tunnelataus ja jännite on vapautettavissa kehosta.

Kokemuksen ei tarvitse enää määrittää sinua tai mahdollisuuksiasi. Ei tarvitse enää juosta sitä karkuun tai reagoida elämässä eteen tuleviin tilanteisiin ja mahdollisuuksiin haavasta ja hätätilasta käsin, varmuuden vuoksi ja vältellen (sillä siten hermosto suojelee, ettet kokisi samaa uudestaan). Ymmärrät paremmin itseäsi. 

Kohtaaminen tarjoaa mahdollisuuden antaa anteeksi itselleen, toisille, elämällekin. 

Saat kasvaa itsesi kokoiseksi.

Kuka sinä olet kaikkien kuorien, kokemusten, muottien ja opittujen mallien alla? Niiden kanssa tai niistä huolimatta?

Kuinka voisi olla turvallista muistaa ja tulla näkyväksi jälleen?

* Jos kaipaat tukea kasvumatkallesi, turvallista tilaa avautua kohtaamaan omia kerroksiasi ja keinoja niistä hölläämiseksi, niin muistathan, että kaikki Hiluversumin palvelut ovat olemassa juuri sitä varten!

Tule pois piilosta <3!

Lämpimin terveisin,

Riitta