Vaikein oppiläksy

Kunpa tapahtuisi jotakin

Uudet harrastukset toivat elämääni paljon iloa ja väriä, mutta eivät ne kuitenkaan ratkaisseet elämäni hankalimpia kysymyksiä. Pelastajaa, onnettomuutta, meteoriittia, lottovoittoa tai onnenkantamoista ei tullut. Ei mitään, mikä olisi ratkaissut asiat puolestani. Päinvastoin, kaikki vain kärjistyi ja kontrasti lisääntyi. Kaikki hyvä teki kaiken kipeän entistäkin näkyvämmäksi ja tuntuvammaksi.

Minun elämäni suurin oppikoulu oli alkaa ottaa vastuuta omasta elämästä. Olin toki huolehtinut työstä ja perheestä parhaani mukaan, ei kyse ollut siitä. Olin hukannut itseni, hyvinvointini, mielipiteeni ja rajani. Sitten kun olin valmis olemaan rehellinen itselleni ja pyytämään apua, asiat alkoivat muuttua. Ja ne todella muuttuivat, rajusti ja rytinällä.

Pimeimmältä paikalta alkoi versoa uutta

Tuli avioero. Kohtasin pelkoja, jotka ravistelivat kaikkea olevaista minussa. Olin ihan loppu. Ja silti tunsin olevani elossa. Siitä alkoi toden teolla kasvun polku: tilinteko ja toipuminen, identiteetin ja itsetuntemuksen rakentaminen, omien uskomusten ja varjojen kohtaaminen. Oli vahva tarve kääntyä sisäänpäin. 

Koen, että aiemman ulkoa päin ohjautuvuuden sijaan nyt sain oppia sisältä käsin. Minulle ikään kuin "näytettiin" asioita. Kysyin ja kyseenalaistin, en uskonut mihinkään. Olin varmaan välillä aika kulmikas ja ehdoton, kun opettelin tunnistamaan rajojani. Epäilin, etsin ja löysin.  Opin kannattelemaan itseäni, luottamaan intuitoon ja omaan kokemukseen. Vasta paljon myöhemmin alkoi tulla vastaan sanoja ja termejä, ihmisiä ja jopa opiskelumahdollisuuksia kaikkeen siihen liittyen, mitä olin oppinut ja oivaltanut omakohtaisesti (esim. hermostoon ja energiaan liittyvät asioita).

Vihan alta löytyi ilo

Muutama vuosi eron jälkeen kävin terapiassa käsittelemässä vihaa, jonka koin olevan itsessäni mutta johon en saanut yhteyttä. Se piti minua jumissa ja söi voimavaroja. Tietoisella mielellä en kokenut löytäväni siihen ratkaisun avaimia. Psykoterapian ohessa kävin muutaman kerran Rosen-terapiassa, lempeässä kehonhoidossa. Siellä toisella hoitokerralla kyljen alta muljahti vapaaksi ilo. Se oli yllättävää ja ihmeellistä, tosi surullista ja tarkemmin ajateltuna hyvin loogista. Ilo oli täytynyt laittaa piiloon, sille ei ollut ollut elämässäni tilaa ja hyväksyntää. Kauniit ja hauraat asiat saattavat tarvita suojakseen kovan kuoren.

Lempeää kasvua

Kun aika on kypsä ja keinot lempeät, kasvaminen ei ole rikkovaa vaan pikemminkin kohti valoa kurkottavaa ja kukoistukseen kutsuvaa. Millaisia kasvuolosuhteita sinä tarvitsisit juuri nyt? Mitä jos muutosta ei tarvitsisi pelätä vaan se voisikin olla jotain luottamuksesi arvoista, luontevaa ja tarkoituksenmukaista?

Rohkaisen sinua olemaan utelias itsesi ja elämän edessä! Sinun elämäsi vastaukset ja ratkaisut eivät ole muiden taskussa – ne ovat sinulla ja odottavat, että otat ne käyttöön.

Miltä sinun sisäinen viisaus näyttää ja tuntuu? Tunnistatko jo sen äänen ja ohjauksen?

Kuvat ovat avioeron tunnekokemuksia kuvittaneesta Morsiuspuvunmatka-valokuvanäyttelystä. 

Kuvat: Minna Tuupanen. Kampaus, meikki, puvustus: Sari Voutilainen.